Menu

Olet täällä

Kieli, mihin taivut ja vaivut?

Oikeinkirjoitusta ja kielioppia syynäävä perfektionisti tässä kauhistelee rakkaan äidinkielen ja sen käytön muuttumista huolestuttavaan suuntaan.

Kuka enää käyttää kynää? Tekstiä tuotetaan sosiaaliseen mediaan, pikaviestimiin ja sähköposteihin tässä, heti, nyt, ja näppäimistö laulaa – oikoluvulle ei valitettavasti jää aikaa. Kunhan tulee ymmärretyksi, mitä väliä. Huolestuttavasti ilmiö leviää myös yritysten tuottamaan viestinnälliseen sisältöön ja mainontaan. Yhdyssana- ja pilkkusäännöt ovat jostain syystä unohtuneet.

Jos vakavasti otettavan toimijan viestintää voi tulkita lukijasta riippuen eri tavoin kieliopillisten virheiden vuoksi, herää epäilys, kuinka paljon tarkkuutta harjoitetaan muussakaan toiminnassa. Ei ole aivan sama, kuka päivityksiä tai mainontaa firmassa tekee, ja vähimmäisvaatimuksena siihen hommaan pitäisikin olla asianmukainen tarkistamisen taito ennen lähetystä. Ei taida sellaista sanaa suomen kielestä löytyä, jonka oikeaa kirjoitusasua ei löydä netin hakukoneista etsimällä (huomaa, kuinka vältän verbiä googlettaa), joten pieni vaivannäkö kyllä palkitsee.

Yhtä tärkeää on oikean kirjoitustavan löydyttyä myös käyttää sitä johdonmukaisesti jokaisella kerralla, kun sama sana mainitaan. Kuulostaa itsestään selvältä, muttei enää ole. Yrityksen viestintä antaa mielikuvan koko yrityksestä, halusi sitä tai ei. Huolellisuus ei sitä mielikuvaa ainakaan pahenna.

Kovin muodikasta tuntuu olevan myös lainasanojen vääntäminen suomen kielen sijamuotoihin. Jotkut lainat ovatkin ilmauksia, joita ei suomeksi pysty sanomaan, ja rikastuttavat kieltä sopivasti. Mutta kun aletaan mainostaa kuvan ”postaamista instaan hashtagilla”, ollaan sulauttamassa kansainvälistä kieltä omaamme. Säilyykö kielemme monimuotoisuus paineen alla?

Vaikka toisten kielten vaikutuksessa on paljon positiivistakin, tulisi mielestäni turhaa englanninkielisten ilmausten vääntelyä muka-suomeksi välttää, jos niille on olemassa aivan käyttökelpoiset kotimaiset vastineet. Sen seurauksena jatkossa jäisi sanomatta, miten asiat ”meikkaa senssii”, niin kuin taannoin sain kuulla radiosta.

21.10.2016
Hanna
Menu